Tukholman metro, ja täydelliset mutta epätäydelliset portit

Tässä artikkelissa käsitellään Tukholman metroasemien sisäänkäyntien henkilöannostelijoita, jotka tunnetaan myös kulunvalvonnan portteina. Tarkastelemme, miksi optimaalisen portin valitseminen ei ole aina suoraviivaista ja mitkä tekijät tekevät valinnasta haastavan.

Porttimalli ja toimintaperiaate

Tukholman metroasemilla käytetään pääsääntöisesti täysikorkeita pikaportteja sisäänkäynneillään. Asiakas lukee Tukholman paikallisliikenne- eli SL-korttinsa portissa olevaan lukijalaitteeseen, ja edessä olevat portin läpinäkyvät akryylisiivet vetäytyvät portin sisään avatakseen kulun matkkustajalle. Metron porteissa on useita sensoreita, joiden avulla pyritään määrittämään koska ihminen on kulkenut portista läpi. Tiettyjen sensorilukujen jälkeen portti vetää siivet kiinni sulkeakseen kulun taas takana olevalle henkilölle.

Porttien optimointi

Pikaportit Tukholman metrolla ovat säädettävissä, ja SL:n kannalta ideaalista olisi, että portti sulkeutuisivat mahdollisimman nopeasti ja voimakkaasti henkilön kuljettua portista läpi. Kuitenkin nopeuden maksimointi ei ole täysin mahdollista, sillä muuten siivet saattaisivat sulkeutua ennen kuin mahdolliset matkalaukut ja lastenrattaat ovat päässeet portista läpi. Samoin on sulkuvoimakkuuden laita: on vältettävä tilanteita, joissa portit sulkeutuvat liian voimakkaasti ja aiheuttavat vaaraa ihmisille. Tästä syystä Tukholman metron on täytynyt vuosien ajan hienosäätää porttiensa sulkeutumisnopeutta ja -voimakkuutta, ottaen oppia päivittäin tapahtuvista noin miljoonasta portin käyttökerrasta.

Väärinkäyttö

Voitaisiin siis olettaa, että Tukhlman metron portit on niin tarkkaan hienosäädetty, että ne eliminoisivat väärinkäytöt kokonaan. Näin ei kuitenkaan ole. SVT (paikallinen uutistoimisto) arvioi, että vuonna 2020 jopa 15% matkustajista käytti julkista liikennettä ilman matkalippua. SL menettää vuodessa jopa yli 100 miljoonaa euroa tämän takia. Kaikki ei toki ole seurausta pelkästään metron väärinkäytöstä, vaan osa on esimerkiksi paikallisen pendeltågin, eli kaupunkijunan puolelta. Usealla pendeltåg asemalla käytetään vyötärönkorkuisia sakaraportteja, jotka ovat helpommin ylitettävissä ja näin ollen alttiimpia väärinkäytölle.

Vaikka tarkkoja lukuja ei tiedetä, on selvää, että väärinkäyttö tapahtuu merkittävät määrät Tukholman metrossa. Tyypillisesti tämä tapahtuu perässäkulkemalla (ruotsiksi "planka"), eli luvatta matkustava henkilö seuraa lähietäisyydellä lipullista matkustajaa ja kulkee portista tämän perässä, ennen kuin portti ehtii sulkeutua. Perässäkulkemista pystyy vielä helpottamaan ottamalla käsillä vastaan portin sulkeutuvat siivet, jolloin voi estää siipien palautumisen, sillä käsien aiheuttama vastavoima määrää portin siivet avautumaan uudestaan. Kun portti näin ollen joutuu avautumaan uudestaan, niin piippaa se vielä ilmoittaakseen, että nyt on joko väärinkäyttöä tai muuta epänormaalia toimintaa havaittu.

Henkilökunta (voisi) pelastaa päivän

Voisi olettaa, että väärinkäytön estäisi se tosiasia, että jokaisen Tukholman metroaseman porttirivin päässä on työntekijän koppi, mikä voisi toimia henkisenä esteenä perässähiihtämiselle. Valitettavasti näillä työntekijöillä ei ole toimivaltuuksia puuttua suoraan väärinkäyttöön, eivätkä he tyypillisesti ilmoita tapahtumista lipuntarkastajille. Saattaisikohan syynä olla se, että väärinkäyttöä tapahtuu niin paljon.

Tiivistelmä

Tukholman metro käyttää enimmäkseen korkeita pikaportteja, jotka on optimoitu sulkeutumisnopeudeltaan ja -voimaltaan. Porteissa on aktiiviset hälytysäänet väärinkäyttötilanteiden varalta, ja lisäksi metrolla työskentelee ajoittain lipuntarkastajia sakottamassa niitä, jotka käyttävät portteja väärin.

Tukholman metron haasteena on löytää tasapaino kulkemisen helppouden sekä väärinkäytön estämisen väliltä. He ovat päättäneet, että heille on tärkeämpää matkustajien (eli asiakkaiden) kulun helppous, ja ovat sen seurauksena joutuneet mahdollistamaan pienen, tai vähän isommankin määrän väärinkäyttöä. Ratkaisu on todennäköisesti heille paras mahdollinen mitä tarjolla on. Keksiikö joku joku päivä ratkaisun, jolla saadaan täydellisen esteetön kulku ilman yhtään väärinkäyttöä? Tämän päivän teknologialla ei, mutta huominen näyttää.